Sattuipa taannoin, että keisari oli leivänhakumatkalla Savonlinnassa, jolta reissulta hän päätti palata Oravin kautta. Oravin reitillä on näes lossi Tappuvirran yli (lossin kyytiin pääsee harvoin nykyään) ja reitti kulkee varsin kauniiden seutujen halki.
Matkan varrella, tarkemmin sanottuna Kangaslammin seudulla Kurenlahdessa (62⁰ 16′ N; 28⁰ 23′ E), hän hoksasi kyltin: ”Auringonpimennysten muistomerkki”. Uteliaisuus heräsi, ja hän poikkesi reitiltään muutaman kilometrin sivuun katsomaan, että minkä ihmeen takia keskelle savolaisia metsiä on värkätty taidetta auringonpimennyksen muistoksi. Ja sieltähän se löytyi lopulta, metsän keskeltä – sentään jonkinlainen ajoura vei perille asti.
Muistomerkki osoittautui olevan pyöreä, myllynkiveä muistuttava monumentti. Sen teki professori Lauri Anttila, vuonna 2005. Mutta mitä auringonpimennyksessä sitten niin ihmeellistä on, että siitä piti tuollainen muistomerkki väsätä, ja miksi nimenomaan tuonne Kangaslammin metsiköihin?
Vastaus löytyy historiasta.
Viime vuosisadan alkupuolella Helsingin yliopiston tähtitieteen ja geodesian dosenttina toimi Ilmari Bonsdorff. Hän tutki painovoiman ja luotiviivan poikkeamia, napavariaatiota ja absoluuttisia deklinaatioita. Hän kehitti menetelmän, jolla voitiin mitata valtamerien yli ulottuvia välimatkoja auringonpimennyksen avulla. Juuri siinä tarkoituksessa hän oli tuolla samaisella paikalla Kangaslammin Kurenlahdessa vuonna 1945, 9. heinäkuuta. Silloin näes oli Suomessa täydellinen auringonpimennys (se oli täydellinen linjalla Kokkolan Poroluoto – Kangaslammin Kurenlahti), ja hän halusi päästä testaamaan käytännössä kehittämäänsä sovellutusta.
Herra Bonsdorff tutkijakollegojensa kanssa oli aloittanut asian valmistelun jo vuonna 1944, jolloin Suomi oli 2MS:n kourissa. Yksi ryhmän vaikuttajajäsenistä, professori V. A. Heiskanen ehdotti, että he kääntyisivät sodanjohtajien puoleen pyynnöin, että he keskeyttäisivät sotatoimet tämän tieteelle niin tärkeän tapahtuman ajaksi. Volksgnosse A. Hitleriä ja tavaritsh J. V. Stalinia ei kuitenkaan tarvinnut aiheesta vaivata, sillä sota päättyi Suomen osalta jo syksyllä 1944. Sinänsä olisi kyllä ollut mielenkiintoista kuulla herrain kommentit, jos pyyntö olisi ennätetty heille toimittaa.
Professori Heiskanen oli syntyjään Kangaslammin Kurenlahdelta, joten hänen onnistui löytää sieltä sopiva havaintopaikka. Se löytyi Paavo Tuovisen mailta, jonne sitten hiissattiin kaikki tarpeellinen laitteisto tutkimusta varten. Paikalla sattui muuten silloin olemaan muuan kolmivuotias pikkupoika vanhempiensa mukana, jota tutkimuksen johtaja fil. tri Uuno Pesonen kehotti katselemaan tarkasti: ”Et varmaan toiste näe enää tällaisia laitteita!” Tohtori Pesonen ennusti pieleen, pikkupojasta kasvoi kansainvälisesti arvostettu tähtitieteilijä, fil. tri dosentti Tapio Markkanen.
Pimennystä siis tuli havainnoida Kangaslammin Kurenlahdella ja Kokkolan Poroluodossa, jossa retkikuntaa johti tri Pentti Kalaja. Kyseessä oli uuden tekniikan ensikokeilu. Pimennys piti tallettaman filmille elokuvakameralla, johon johdettiin aikaraita Greenwichin radioteitse lähettämän aikamerkin muodossa. Tulokseksi toivottiin saatavan kaksi elokuvaa, joiden aikaraidat tahdistamalla saataisiin ajallinen erotus täydellisen auringonpimennyksen alkamisajankohtien (ja toki myös päättymisajankohtien) välillä. Havaitun ajallisen erotuksen perusteella oli tarkoitus pystyä laskemaan näiden kahden pisteen välinen etäisyys, kun otettiin huomioon kuun asema kummankin havaintopaikan osalta. Filmaus onnistui hyvin, mutta ajoituksessa oli vielä vähän toivomisen varaa. Tekniikka kumminkin toimi, joten herrat päättivät yrittää uudelleen.
Seuraava auringonpimennys oli jo 1947. Pimennysvyöhyke kulki Etelä-Amerikan ja Keski-Afrikan yli. Tohtori Tauno Kukkamäen retkikunta lähti Ghanan Banaan ja tohtori Reino Hirvosen retkue Brasilian Bocaiúvaan. Tällä toisella kerralla tekniikka pelasi ja näin mitattiin näiden kahden mantereen välinen etäisyys 141 metrin tarkkuudella – tarkkuudella jonka vasta satelliitteihin perustuva tekniikka ylitti vuosikymmen myöhemmin. Tämä tieteellinen saavutus teki hyvää sodasta toipuvalle maalle, palauttaen osaltaan uskoa kansakunnan kykyyn kehittyä myös tieteen saralla.
Tästä kaikesta muistuttaa siis tuo merkillinen, myllynkiven näköinen muistomerkki, Kangaslammin Kurenlahdella. Se on lienee muuten ainoa muistomerkki, jolle on laadittu oikein käyttöohjeet. Ne löytyvät muistomerkin vierestä. Muistomerkin avulla voi näes hahmottaa, millä suunnalla nämä tieteenteossa mukana olleet paikat Kurenlahdesta käsin katseltuna ovat.
Mitä siis opimme?
Sen, että kannattaa kulkea reissuillaan silmät auki, ja poiketa silloin tällöin reitiltä sivuun ihmettelemään kaiken maailman kuriositeetteja. Sen myötä voi oppia uusia asioita historiasta, ihmisistä, kaikesta.
Ohnon keisari 