Keisari on viime aikoina tuumaillut aatteiden ja kiusaamistaipumuksen välistä yhteyttä. Näyttäisi nimittäin siltä, että erityisesti kollektiivisten aatteiden kannattajien keskuudessa kiusaaminen olisi yleisempää.
Miksi moinen väite?
Kuten aiemmin on tullut todettua, erityisesti heikolla itsetunnolla varustetut ihmiset ajautuvat herkimmin kollektiivisten aatteiden pariin. Heitä löytää vasemman laidan ideologioiden parista, vähemmistöjen oikeuksien puolustajista ja uskonnollisista yhteisöistä.
Entä mistä sitten kiusaaminen johtuu? Mannerheimin lastensuojeluliitto listaa tavallisia syitä. Lista on peräisin nuorille suunnatusta aineistosta, mutta samat periaatteet pätevät kaikenikäisiin:
- Kiusaaja haluaa varmistaa oman asemansa säilymisen, tai kiusaaja voi tavoitella kiusaamisella esimerkiksi suositumpaa asemaa yhteisössään.
- Kiusaamisen syyt ovat usein kiusaajan ja ympäristön määrittelemiä. Eri yhteisöissä kiusaamisen syyt saattavat olla aivan erilaisia. Esimerkiksi jos yhteisössä arvostetaan erityisen paljon tietynlaista pukeutumista, voidaan kiusaamisen kohteeksi etsiä henkilö, joka ei pukeudu samalla tavalla.
- Kiusaaminen saattaa olla kiusaajalle keino purkaa omaa pahaa oloaan. Kiusaaja voi olla turhautunut, ahdistunut tai pettynyt. Hän saattaa kärsiä huonosta itseluottamuksesta, jota yrittää peittää kiusaamisella.
- Kiusaajaa on saatettu joskus aiemmin kiusata.
Lyhyesti sanottuna: huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset kokevat helposti eri näköisen, eri mielipiteen omaavan tai erilailla käyttäytyvän ihmisen uhkakseen ja reagoivat osoittamalla aggressiota tätä kohtaan.
Itsetunnon ja kiusaamistaipumuksen välinen yhteys käy ilmi siitä, miten allergisia esimerkiksi feministit ovat kaikelle sellaiselle, minkä he kuvittelevat uhkaksi omalle maailmankatsomukselleen. Sitä itkupotkuraivarien ja somerääkymisen määrää voi vain hirvitellä, kun joku uskaltaa ihmetellä ääneen sen järjettömyyttä, että feministien mielestä sukupuoli tulisi häivyttää koulujen oppimateriaaleista, mutta samaan aikaan tulisi saada naiskiintiöt yritysten hallituksiin ja johtopaikoille.
Huonon itsetunnon omaavien ihmisten erityistaipumus on lisäksi se, että he uskaltavat kiusata usein ainoastaan joukolla. Niinpä poikkeavasti ajatteleva tai pukeutuva saa osakseen hirveän joukkorääkymisen ja halveksunnan, mutta samaan aikaan kuitenkin voivat samaisen kiusaajajoukon yksittäiset jäsenet kahden kesken olla hyvinkin asiallisia, kun eivät muuta uskalla.
Entä sitten hyvällä itsetunnolla varustetut ihmiset? Heillä ei ole yksinkertaisesti tarvetta kiusaamiseen. He eivät koe toisten mielipiteitä, ulkoasua tai omalaatuista käyttäytymistä uhkaksi itselleen. Sen vuoksi ns. tolkun ihmiset usein pysyttelevät erilaisten ideologisten yhteisöjen ulkokehällä tai kokonaan erossa niistä. He eivät tarvitse yhteisön tuomaa joukkovoimaa todistaakseen itselleen, että kyllä hekin ovat hyviä. Hyvällä itsetunnolla varustetut ihmiset suojelevat itse itseään, he kantavat itse vastuun itsestään ja lähimmäisistään. Ei heidän tarvitse polkea toisia ollakseen ”jotain.”
Yhteenveto asiasta: heikolla itsetunnolla varustettu ihminen innostuu kollektivistisista aatteista, koska kokee voivansa saada arvostusta osakseen siinä yhteisössä. Toisaalta yhteisen ideologian omaava ryhmä heikolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä muodostaa erittäin potentiaalisen kiusaajajoukon, jonka kohteeksi voi joutua kuka tahansa, joka on riittävän erilainen ja siten mielletään uhkaksi.
Miten siis toimia? Kuten keisari on aikaisemminkin todennut, paras tapa suojautua toisilta yksilöiltä on riittävä epäluulo heitä kohtaan. Pidä hyvät välit tällaisiin ihmisiin (mielellään ainakin 20km) ja vältä kanssakäymistä heidän kanssaan. Pääset paljon vähemmällä. Ja mikäli onnistut löytämään itsellesi tervepäisiä ystäviä, pidä heistä kiinni ja kohtele heitä arvokkaasti ja rehdisti. Laatu on ystävyyssuhteissa aina määrän edellä.
Ohnon keisari 